Muutoksen kipeys ja parantava voima

Terapiaan hakeutuva toivoo usein nopeaa ja lineaarista muutosta, mutta todellinen muutos on syklinen – aivan kuten elämäkin. Tässä tekstissä pohdin sitä, miksi muutos ei tapahdu suoraviivaisesti ja miten voisimme oppia luottamaan prosessiin.

Miksi muutos ei ole lineaarista?

On tavallista, että terapian aloitettuaan ihminen kuvittelee asioiden muuttuvan tietyllä tavalla ja tietyn ajan kuluessa. Odotusarvona on usein lineaarinen muutos, joka etenee tietyn kaavan mukaisesti alusta loppuun. Terapiassa eteneminen ei kuitenkaan ole lineaarista kuten ei ole elämäkään, jossa pienemmät ja suuremmat syklit vaihtelevat loputtomasti.

Suoraviivaisen muutoksen odotusarvosta voi aiheutua sietämätön, sisäinen ristiriita: Maailma näyttäytyy sellaisena, että ulkopuolelta katsottuna muut ihmiset etenevät elämässään kohti jotain tavoitetta, mutta itse junnaakin paikoillaan ongelmiensa vuoksi. Näissä tilanteissa on hyvä muistuttaa itselleen asioiden syklisestä luonteesta, jolloin voi myös kyseenalaistaa käsityksensä elämän perustavanlaatuisesta luonteesta lineaarisena putkena, jonka virstanpylväät on etukäteen jollain tavalla määritelty. Norminmukaisen elämän uskomus syntyy jo varhain niin kasvatuksen kuin yhteisön normien noudattamisesta ja olisikin hyvä tunnistaa niitä asioita elämässään, jotka ovat pelkästään yhteisöpaineen tuottamia.

Sisäinen ristiriita muutosprosessissa

Muutokseen valmistautuminen on ambivalentti tila, missä ihmisen toinen jalka on muutoksen kannalla ja toinen jalka vielä menneessä. Muutos on mahdollisuus johonkin uuteen, mutta muutos luonnollisesti myös pelottaa, koska usein takerrumme ajatukseen siitä, että on kynsin hampain pidettävä kiinni joistain asioista. Tähän meitä ohjaavat niin kasvatus kuin yhteiskunnan normitkin, muiden odotukset ja sisäistetty häpeä. Kun ihminen sitten on sietämättömässä tilanteessa hakeutunut terapiaan, on ensisijaista, että hän pikkuhiljaa kasvattaa oman, sisäisen turvan kokemusta vuorovaikutuksessa terapeutin kanssa. Monesti nimittäin saatetaan ajatella, että turva löytyy ulkopuolelta, mikä taas voi johtua esimerkiksi kiintymyssuhdetraumasta tai muista traumaattisista kokemuksista läheisissä ihmissuhteissa.  

Sisäinen turva muutoksessa

Elämässä me helposti odotamme oikeaa hetkeä suurille muutoksille, saatamme elää sitten kun -elämää toivoen, että kyllä muutos sitten tapahtuu, kun sen aika on. Kuitenkaan kukaan muu kuin ihminen itse ei voi kertoa, milloin on oikea hetki muutokselle. Muutoksen kipeys nousee siitä, että saatamme olla hyvin kiintyneitä niihin asioihin, joita meillä on, emmekä haluaisi niitä menettää. Kiinnymme ihmisiin, työpaikkoihin, materiaan ja nautintoihin sellaisella tavalla, että alamme kuvitella itse olevamme yhtä kuin nuo ulkoiset asiat.

Terapiassa ei tarvitse odottaa oikeaa tunnetilaa tai sopivaa ajankohtaa, vaan terapeuttisessa keskustelussa lähdetään juuri siitä kohtaa liikkeelle, missä asiakas kyseisellä hetkellä on. Muutoksen suunnan määrittäminen ja askeleiden konkretisointi ovat ratkaisukeskeisen työskentelyn keskiössä.

Ajatukset eivät ole totta

Ihminen alkaa parantua silloin, kun hän ymmärtää, että pystyykin itse vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun ja alkaa tehdä sellaisia valintoja, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan. Kun alkaa ymmärtää, että omat ajatukset ovat vain ajatuksia, eivätkä välttämättä ollenkaan tosia ja voi edes hetkeksi lakata samaistumasta ajatuksiinsa.

Hindujen pyhässä kirjassa Bhagavad Gitassa annetaan neuvoja erilaisiin elämän tilanteisiin, joissa ihminen on perustavien valintojen äärellä. Kirjan yksi opetus on se, että tulisi ruokkia hyviä ominaisuuksia huonojen sijaan ja pyrkiä välttämään halun ja vihan valtaan joutumista, jotka samentavat ihmisen mielen. Opetus on erittäin ajankohtainen elämänviisaus myös meidän ajassamme, sillä halujen loputon tyydyttäminen aistinautintojen avulla tai vihan purkaminen sosiaalisessa mediassa eivät vie yhteiskuntaamme kohti parempaa.

Ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan, että muutos tapahtuisi itsemme ulkopuolella vaan pyrkiä muuttumaan sisäisesti. Maailma alkaa maagisella tavalla näyttäytyä erilaisena vaikka ulkoisesti mikään ei muuttuisi.